Olen käynyt paljon vapaata keskustelua johtajuudesta ja ammatillisesta kasvusta. Itselleni ammatillinen kasvu on ollut todellakin vahvaa itsellä, joten olen paljon tykännyt keskustella siitä ja etenkin opiskelijoita ohjatessani se on noussut monesti esille; oma kasvun tarina ammatissani. Keskustelua on herännyt yleensä, kun opiskelijat ovat tuoneet ilmi omia epävarmuuksiaan ja pohdintojaan, onko oikealla alalla, onko "oikeanlainen" juuri opiskeltavaan työhön ym. Urani aikana ja monenlaista työtä tehneenä, olen tullut tulokseen, että kaikkeen voi oppia kun on vain omat tahto ja motivaatio. Sama pätee johtajuuteen. Jokainen voi kasvaa hyväksi johtajaksi. Joillakin ihmisillä ehkä voi olla valmiiksi johtajan työhön tarvittavia ominaisuuksia, mutta pääasia on, että on valmis murskaamaan omia ennakkoluuloja ja kohtaamaan itsensä aidosti, opettaen itselle uusia taitoja. Ja tämä kaikki tulee käytännön kokemuksen kautta; täytyy olla rohkeutta hypätä ns. tuntemattomaan; oli kyseessä sitten kokonaan uusi ura, uusi työpaikka tai uusi ammattitehtävä.
Oma tarina alkoi siitä, kun pääsin yliopistoon kasvatustieteellisiin. Olin onnekas, että pääsin sisään ensimmäisellä yrityksellä, edessä oli uusi kaupunki, uusi koulu, enkä tuntenut juuri ketään uudesta paikasta. Katsoessani taaksepäin olin aika reppana; lukion paperit taskussa ja en ollut kyllä varma omasta alastakaan. Kasvatustieteet kyllä kiinnostivat, mutta opintojen aikana koin tietynlaista painetta olla tietynlainen. Stereotyyppisesti ajateltuna opettajan pitää olla hirmu sosiaalinen, hyvä roolimalli ja tietää paljon asioita. Tai siis, näin koin silloin. Huomasin myös opetusharjoittelujen yhteydessä, miten ammatissa näkyi vahvasti ikärasismi. Kun olin niin nuori ja toimin opettajana; sain paljon ennakkokäsityksiä niin asiakkailta kuin osalta tiimiläisistäkin. Tämä jos mikä on VÄÄRIN ja saa vieläkin niskakarvat pystyyn. Mutta tästäkin opin uutta; itse en lankea samoihin ajatusvääristymiin, mitä itse on saanut kokea.
Peilaten johtaja -ajatukseen, koen että tällaiset ajatukset tulevat myös pinnalle. Osan kanssa, keiden kanssa keskustelin aiheesta, oli aivan samankaltaisia kokemuksia. Myös nuori johtaja, voi saada yllättävän paljon kritiikkiä juuri iän vuoksi. Mutta takaisin aiheeseen.
Luin juuri mielenkiintoisen tutkimuksen juurikin tästä aiheesta. Kuinka moni opettajaopiskelija jättää työn kokonaan pois ja vaihtaa alaa, koska kulttuurilliset ja sosiaaliset odotukset opettajuudesta on niin vahvat yhä. Sen sijaan, että arvostetaan yksilöitä ja jokaisen omaa persoonaa ja erilaisuutta, vieläkin vanhat ajatustavat kytevät syvällä. Onneksi itse pääsin kasvukipujen kautta tämän ajatuksen ohi ja nykyisin olen saanut tehdä opettajan työtä omalla persoonalla, koko ajan työssä oppien uutta ja kuullen miten hyvä työssäni olen juuri omana itsenäni. Voin sanoa, että jos en olisi tästä ajatuksesta yli kasvanut, en olisi jatkanut tällä alalla.
Nyt saan sanoa, että olen ammatillisesti kasvanut niin kandidaattiopintojen, harjoittelujen ja oikean työelämän kautta niin, että pääsin nyt tähän ylempään tutkintoon harjoittamaan itseäni yhä lisää ja avaamaan jopa uusia portteja uralleni ja sitä kautta ammatilliselle kehitykselle. Johtajan ja koulutussuunnittelijan tehtävät ovat kiikarissa. ❤
Kuten jo tässä selitin, kaikkeen työhön ja ammattiin voi kasvaa. Myös johtajuuteen. Kuten tässä kurssin aikana olen oppinut johtajuuden teoriasta paljon ja se on avannut lisää ymmärrystäni koko käsitteeseen, niin johtajaksi kasvaminen tapahtuu konkreettista työtä tehden. Keskusteluissa kävi ilmi monia kasvutarinoita ja hyvin monissa, työntekijä oli ollut ensin varajohtaja ja noussut sitä kautta johtajan tehtäviin. Kehittyminen on siis ollut nousujohteista ja pikkuhiljaa tapahtuvaa. Toki on varmasti tapauksia, jossa joku on kylmiltään alkanut johtajaksi, mutta he joiden kanssa keskustelin, tilanne oli tämä. Moni oli myös ikään kuin "vahingossa" ajautunut näihin tehtäviin ja olivat samaa mieltä, että tekemällä oppii. Osa (kuten itsekin olen) on toiminut pedagogisena johtajana, ja tämän jälkeen toiminut organisaation johdossa. Johtamistakin kun voi olla monenlaista.
Tässä jotain vapaata pohdintaa, mitä keskustelut itsessä herätti. Pähkinän kuoressa siis, ammatillinen kasvu, johtajuus ja oma ammatti-identiteetti. 😊
Ja jos kiinnostaa tekstissäni mainitsema tutkimus, suosittelen sitä lukemaan.
🠋
Holappa, A., Lassila, E.T., Lutovac, S. &
Uitto, M. (2021). Vulnerability as an emotional
dimension in student teachers’ narrative identities told with self-portraits. Scandinavian Journal of
Educational Research.
✌
Kommentit
Lähetä kommentti